Tammikuussa on edessä muutto toiseen asuntoon eli viime aikoina olen muiden puuhien ohella etsiskellyt asuntoa. Yksin on ollut kyllä aika mellevää asustaa, mutta lähdettävä on sillä tämä asunto on vain lainassa (kaveri meni vaihtoon). Kukkaron päälle nykyinen asunto on tosin aika kallis yksin asua (opintotuesta ei jää oikeastaan ollenkaan rahaa jäljelle), joten siinä mielessä ihan hyväkin että joutuu muuttamaan.

Olen käynyt nyt kolmea asuntoa katsomassa keskustassa tai sen tuntumassa. Asuntosäätiöltä sanottiin, että asuntoa ei välttämättä heru tammikuuksi. Siispä etsimme yksityisiä. Tänään kävimme katsomassa ihan mukavaa asuntoa jossa vielä mukavampi kämppis. Dilemma: tulemme kotiin ja mikäs sielä lootassa vilkutteleekaan?! Kappas, asuntotarjous säätiöltä. Lähes 150 e halvempi ja lisäksi samoissa taloissa missä eräs läheinen ystäväni asuu. Noin 5 km keskustaan mutta bussithan kulkee ja kun lumet sulaa niin uskallan pyöräilläkin. Huonona puolena tässä asunnossa tietenkin se, ettei millään voi tietää millaisia kämppikset ovat. Toisekseen oman kokemukseni mukaan solukämpät ovat yleensä jokseenkin persoonattomia (vrt. tämänpäiväinen asunto joka oli kovinkin kodikas). Raha taitaa kuitenkin nyt ratkaista... Tiedän ennen samoissa taloissa asuneena että kyseessä on ihan suht tilava asunto ja hyvässä kunnossa.

Kerrottakoon vielä, että keskustan kämpän tyttö on mahdollisesti lähdössä ulkomaille keväällä, eli minun pitäisi hankkia uusi kämppis hänen tilalleen. Järkiratkaisu siis tämä solukämppä vaikka harmittaahan se, jos siellä on sitten ihan kamalat kämppikset. Ajateltiin mennä pimputtelemaan ovikelloa että näkee ne ennen kuin muuttaa (asuntotarjous on voimassa 12.12. asti), joten jos tuntuu heti että ei tulla ollenkaan toimeen niin voihan vielä muuttaa mielensä).

Kattellaan!

P.s. Ei sillä ettäkö meille olisi edes tarjottu sitä keskustan kämppää vielä. Vaikutti kuitenkin ihan kiinnostuneelta että en ihmettelisi jos tarjous tulisi.