Kotkassa oli kivaa.

Mulla on enää neljä (4) päivää töitä.

En voittanut lotossa.

Deodoranttini on alkanut toimia.

Minun pitäisi maksaa tällä viikolla kolme (3) vuokraa.

--

Tämä on käytännössä viimeinen viikkoni Helsingissä. Todennäköisestu sunnuntaina lähden hieman kiertelemään Suomea ja myös sitten sinne kotiin (vaipanvaihto odottaa) ja tulen tänne takaisin vain pakatakseni kamat ja suuntaakseni takaisin Joensuuhun. Hieman on haikea olo, että siinäkö se kesä sitten oli, mutta ei tässä jouda alkaa suremaan kun töissäkin on niin kiire että voi vaikka torkut ottaa. Toisaalta on ihan huippukivaa mennä taas takaisin Joensuuhun, mutta toisaalta taas mietiskelen, että asunkohan mä enää koskaan täällä enää. Joskus pitäisi nimittäin nähdä se Joensuunkin kesä, ettei aina olisi jossain muualla. Ja sit pitäis käydä ulkomaillakin ja kaikkee, jääkö siihen enää Helsingforssille aikaa?

No, ehkäpä kohtaamme vielä. Kyllä Helsinki on minun kaupunkini - samoten kuin Tampere, jossa asuin aikaisemmin jonkun aikaa - mutta Joensuu tuntuu ehkä kaikista eniten kuitenkin kodilta. Siellä on opiskelut, kavereita, tuttuja paikkoja sekä oma koti. (Kaikkein rakkain on kuitenkin oma kotipaikkakunta, vaikka en siellä osaisi kuvitella tällä hetkellä asuvanikaan.)

P.S. Herkistyin tänään kun luin ilmaislehdestä kuinka joku kiinalainen mies oli valmistunut sikäläisestä yliopistosta pääaineenaan suomen kieli ja kulttuuri. Kyllä on sitten hienoa että joku jaksaa tätä meidän kieltä oikein opiskellakin! Niisk!

P.P.S. Tarttis keksiä kavereille jotku salanimet että niistä vois kirjottaa tänne ilman että kaikki tunnistaa heti, että jaa, sehän on tosiaan se Virtasen Maija, onpas se toilaillut.