Näin unta Matkasta. Merten takana oli paljon suomen kielisiä kadunnimiä sekä niitten postilaitos oli sama kuin meidän. Aika vekkulia. Tein samoja juttuja mitä yleensä unissa teen: olin unohtanut pakata kevyempiä takkeja (oli meinaan Pinkki Kostaja päällä ja aurinko porotti hyvin huhtikuumaisesti) ja unohtelin koko ajan tavaroitani tyyliin: otanpa tässä lokerosta laukkuni ai mutta unohdanpa ottaa toisen. Kauheessa paniikissa jouduin aina palaamaan takaisin mutta onneksi löysin jonkun papparaisen, joka puhui suomea! Hyvä.

Jossain vaiheessa yritin suunnistaa bussilla hostelliin. Helpompi sanottu kuin tehty. Jäin sitten pois väärällä pysäkillä ja olin jossain. Harmitti ettei ollut karttaa. Käveleskentelin siinä sitten pitkin poikin, ja hoksasin että eihän mulla muuten ole tämän maan valuuttaakaan. Pirskatti!

Jossain vaiheessa tuli mukaan myös perheeni, 24 dollaria maksava kartta ja päiväkirjamerkintä, kuinka asiat olisivat voineet mennä paremmin.