Tapahtui eilen:
Olin kaupassa. Kassalla oli täti. Häntä kutsuttakoon tässä "Kassatädiksi".

Kassatäti: onko neitilla sitä-ja-sitä asiakaskorttia?
Minä: No e. Emmää oo mikään kanatalaine!
Hän: Tjaa... No onko sun äitillä tätä korttia?
Minä (ajattelen: no voi jösses): No ei oo. Mähä sanoin etten oo kanadasta.
Hän: Onks sun äitillä mitään muita kortteja, niinku X ja Y?
Minä (ajattelen: voi pyhät pyssyt, eikö sille mee kaaleen..): Minä EN ole kanadalainen, minun äitini EI ole kanadalainen, minulla EI ole mitään kortteja.
Hän:  Sä taidat olla yhdysvalloista?

No en ole!

Täällä kassatädit kysyy muuten poikkeuksetta että löysinkö kaiken hyvin ja mitäpä kuuluu. Mun mielestä se on rasittavaa. Olla nyt vieraassa maassa ja vähän eksyksissä kaikesta ja toivoa että loppuispa koko maasta tulipalot* ja sitten pitää teeskennellä kassatädille että elämä on ihanaa ja ei haittaa vaikka teillä ei ollut taaskaan ruisleipää. Sitten hän teeskentelee että häntä kiinnostaa.

Vastustan tätä! Haluan että kassatäti kysyy "pankki vai luotto" ja se on sillä selvä. Kiitos ja hei.

Lisäksi harmittaa se, että kassatädit pakkaavat ostokset eikä niitä saa itse pakata mihin haluaa. Ostokset pakataan pieniin, huonolaatuisiin, helpostirikkoutuviin kasseihin. Minä olen vankkumaton kangaskassin käyttäjä ja täällä ei ehdi kissaa sanoa kun tavarat on jo pakattu ja ollaan tivaamassa kuinka päivä on mennyt. Onneksi joillain kaipoilla on sentään kierrätyslaatikko pusseille.

* = Olimme molemmat sekä Herra Aa että minä kuvitelleet että Aan töissä alkaa olla kiirettä vasta joskus myöhemmin. Voin kertoa että näin ei käynyt vaan metsät roihuaa minkä ehtii. Paikalliset metsäpalojen sammuttelijat saavat olla töissä 19 päivää ennen kuin heille on pakko antaa vapaata. Parasta asiassa on tietenkin se, että metsäpalot sijaitsevat yleensä metsässä (ylläri) eikä täällä ole kovinkaan paljon kännyköitä. Puhumattakaan että jossain metsässä olisi verkkoa.. Oli tarkoitus että viime viikonloppuna Aa olisi tullut luokseni Thunder Bayhin, sillä hänelle oli merkitty kahden päivän vapaa. No, perjantai-iltana tulee puhelu että joutuukin töihin. Päätettiin että minä tulen tänne sillä paloja ei juurikaan ollut ollut ja oli luvattu sadettakin. Kyllä siinä työn ohessa ehtisi kuitenkin nähdä. Minä hyppäsin illan viimeiseen bussiin, perillä yöllä klo 2:55. Aamulla Aa lähti töihin klo 10 ja jäi sille tielle. Naapuripitäjässä syttynyt tulipalo, jota on sammutettu oikein urakalla eikä loppua silti näy. Aluksi pystyi soittamaan illalla kun olivat yötä hotellissa mutta nyt yöpyvät metsässä.

Eilen tuli puhelu että joutuisi olemaan siellä nämä täydet 19 päivää. Ensi viikon perjantaina tulee tämä täyteen. Päätin lähteä Thunder Bayhin seuraavana päivänä eli tänään.

Tänään tuli toinen puhelu. Tuleekin ehkä illalla jo kotiin, sillä pomot olivat päättäneet, että annetaan pojille nyt kaksi päivää vapaata ja sitten kärrätään jollekin toiselle suuremmalle palolle (jolloin voi alkaa taas laskemaan alusta sitä yhdeksäätoista päivää...). Nyt yritän olla toivomatta liikoja ja mutta arvatkaapa onko laitettu paras mekko taas päälle ja tiskattu?!