Soitin sinne työpaikkaan ja se mies ei oikein tiennyt ja käski soittamaan ens maanantaina. Ei mua kuitenkaan ole hylätty, sen se osas kertoa.

Nää mun päivät alkaa olemaan turhan samanlaisia. Tylsistyttää niin että tekis mieli itkeä! Kukaan (niistä parista ihmisestä jonka tunnen täältä) ei oikein ehdi tekemään mun kanssa mitään enkä oikein osaa tehdä yksinkään mitään. Esseetä voisin kirjoitella mutta tylsistyttää niin että en millään haluaisi alkaa kirjottamaan jotain esseetä kun ärsyttääkin niin paljon tää tylsistyminen. En kyllä ala kirjottaan mitään typerää esseetä!

Prkl.