Mun piti ottaa tänään kopioita, mutta sepäs ei kuulkaas olekaan yhtä helppoa kuin mitä luulisi. Kopiointilaitetta osaan kyllä käyttää, mutta ah ja voi ne kaikki muut asiat.

Tapahtumapaikka: yliopiston kirjasto.
Henkilöt:
NEITI LUMPPARI: nuori englanninopiskelija, hieman stressaantunut, yllä raidallinen paita
HERRA MISSÄKIRJA: eksyneen oloinen normaalia opiskelijaa vanhempi miekkonen, oikea kirjahylly hukassa

NEITI saapuu kirjastoon kopiointiaikeissa. Tarkoituksenansa on myös saada käsiinsä 7 eri teosta. Tätä reissua on suunniteltu todennäköisesti kuukauden päivät, ja neiti on hyvin määrätietoinen. Kopiointi maksaa: hänen on ostettava kopiointiin oikeuttava läpyskä eli kortti. Hän laskee roposensa ja menee tiskille.
NEITI: Heippa, nii mä haluaisin sellasen kopiokortin, onksteillä niitä. Juu no eletäänpä sitten vaikka villisti ja otetaan se 100 kpl. Kiitos.

NEITI saa haluamansa ja poistuu kurssikirjaosastolle. Sieltä hän voitokkasti saa käsiinsä kolme eri opusta. Sitten hän suuntaa kolmanteen kerrokseen.

Kolmannessa kerroksessa NEITI kohtaa HERRA MISSÄKIRJAN. Tämä seisoskelee eksyneenä kielitieteen kirjojen vieressä.

HERRA: (toiveikkaasti) Tuota.Niin sinä et varmaan ole henkilökuntaa?
NEITI: En ole mutta aina valmis auttamaan!
HERRA: No kun juu kun minulla on tällaiset kolme kirjaa ja tämä on ensimmäinen kerta täällä kirjastossa. Missäköhän nämä mahtavat olla (näyttää lappua).
NEITI: No mutta katsokaas kun senhän tarkistaa helposti tuolta netistä. Katsotaanpa!

NEITI asettuu tietokoneen ääreen, ja lopulta oikeat kirjahyllyt löytyvät.

HERRA: Voi kiitos, tämä oli oikein suurenmoisen ystävällistä!
NEITI: No mutta eihän se mitään.

NEITI rymistää kohti kirjahyllyjä, joissa hän tietää häntä odottavan Ne Kaivatut Kirjat. Ne korissaan hän siirtyy lehtiosastolle kahmimaan tarvitsemiaan lehtiä. Kas vain, nielaisee ennen kuin tipahtaa, sillä hän joutuu palaamaan vain yksi lehti mukanaan, sillä lehtiä ei siinä säilytetty kuin kuluvan vuoden numerot. Tämä yksi aarre käsissään hän suuntaa kuitenkin kopiokoneelle.

Kohtalo on tälle raidakkaalle otukselle oikukas, sillä juuri ostettua kopiokorttia ei löydykään enää mistään.

NEITI: (itkun partaalla) Siis mit vit!

NEITI palaa jälkiänsä pitkin ja juoksentelee ympäri kolmikerroksista kirjastoa. Läpyskää ei löydy. NEITI joutuu lopulta hyväksymään kohtalonsa: uusi kopiointikortti on ostettava.

NEITI: Saisko kopiointikortin: laitetaan sit vaan 50 kpl kiitti.

P.s. Joululahjaksi kopioita! Maistuis varmaan sullekki!
P.p.s. Siis MIKSI? Autoin sitä miestäki ja olin laupeuden perikuva, mutta silti se saakutin kortti päättää etten ole hänen arvoisensa omistaja! Perkele hankin oman kopiokoneen johon ei kortteja tarvita!