Proseminaarin pelossa tein sen! Perustin ruokablogin!
Katsokaa ja ihailkaa: kattila.vuodatus.net

Koulusta
Olen nörtti. Siis aivan järjetön hikipinko. Olen kirjoittanut proseminaariin jo noin viisi lausetta. Huomenna palautettavaan esseeseen olen jo keksinyt melkein rungon, vaude! Yleensä se tehdään palautuspäivänä inspiraationa paniikki.

Ikävä
On se kuulkaas kummaa kun näkee toisen joka päivä, mutta kun ei voi koskettaa sitä toista sinne seitsemän tunnin aikaeron päähän. Se on sitten raastavaa. Samalla kumman onnelliseksi tekevää: että on joku jota kohtaan tuntee näin. (Tähän kohtaan joku imelä sydän.)

Huone
Pakko se on kait tunnustaa, että olen parantumaton. Kaikki tavara jää siihen missä sitä käytetään ja mä ihmettelen huuli pyöreänä, että miten voi olla muka aina niin sotkusta herranjestas! Yksi positiivinen juttu sentis: olen post-it-laputtanut huoneeni auttaakseni ranskan opiskelussa (une bibliothèque, une porte, un lit, un hippopotame...). Vinkki: tätä voi myös harrastaa kun pitäisi kirjoittaa esseitä.

Näinä päivinä olen:
- ottanut itsestäni kevytkenkäisen kuvan
- saanut postikortin Scottilta, joka ei ole cowboy (olin pettynyt)