Haikeana muistelen viime kevättä kun pongahdin ylös sängystä aikaseen eikä päivä mennyt hukkaan. Nykyisin taas jos saa nukkua niin pitkään kuin haluaa niin aina se uni venyy ja venyy ja paukkuu ja ritisee. Jos taas herätyskello on soimassa niin torkkua painetaan sopivin väliajoin kunnes on kiire. (Huom! Herätyskelloa ajastaessa laitetaan ainakin puoli tuntia ylimääräistä, jotta voi torkuttaa.)

Kouluhommista vois kasata vaikka portaat kuuhun, mutta silti jokainen päivä kuluu niitä suuremmaksi osaksi tekemättä. Sen sijaan kunnostaudun ressaamalla tekemättömistä töistä. (Jokin ääni sanoo että huono työnjako, mutta en onneksi kuule sitä ääntä kun ressaamisen ääni on niin kova.) Lisäksi vietän aikaani tehden listoja tekemisistä. Vois muuten tehdä myös aikataulun (idealamppu!)! Ja uusi sääntö! Joka päivä tehtävä ainakin kaksi juttua, esim. luettava kirjaa, etsittävä gradu luettavaksi, suunniteltava esitelmää tai lähetettävä se anteeksipyytävä sähköposti siitä esseestä mitä en ole tehnyt.

--
Älkää nyt kuitenkaan vaipuko siellä epätoivoon vuokseni. Suurimman osan ajasta käytän kuitenkin ihan johonkin muuhun kuin ressaamiseen.

Kielillä puhumiseen ja pussailuun! :-P

Josta tosin pääsisimme oivasti myös seuraavaan ressausaiheeseen: jouluna ei enää pussailla.
Ei atlantin yli oikein voi.